keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Konijänkän kotieläinpiha

Konijänkän kotieläinpiha sijaitsee Äkäslompolossa, Ylläksen juurella, parin kilometrin päässä Jounin kaupalta. Konijänkä on Suomen monipuolisin kotieläinpiha, jonka asukkeihin kuuluvat muun muassa Elmo-strutsi, Mongolian kamelit Hilma ja Hemmo, fretit Rätti ja Mymmeli, hopeakettu Smirre, ylämaansonni Aslak, aasit Pyry ja Kuura ja monta monta muuta pikkuystävää. Ja pari isompaakin. Ulkoaitauksien lisäksi kotieläinpihalta löytyy eläintalo jossa asustaa jyrsijät, linnut ja eksoottisemmat, karvattomat eläimet. Konijänkä on avoinna turisteille ympäri vuoden, talvikaudella klo 10-16 ja sesongin ulkopuolella klo 10-13.

Työpäivä jänkällä alkaa kuitenkin jo klo 8.00, aitausten siivouksella ja eläinten ruokinnalla ja juottamisella. Aamuhommien parhaiksi kavereiksi muodostuu kottikärryt, lapio ja harava, vaikkakin lapiota ja haravaa saakin keräillä pitkin pihaa, niille kun ei tunnu löytyvän kottareista sellasta ergonomista asentoo jolla ne pysyis kyydissä pihan laidalta toiselle. Työsarkaa riittää, kun ulkoaitauksia on näin nopeesti laskettuna 25. Lumisateen jälkeisinä aamuina työ sujuu nopeammin kun vastasatanut lumi peittää suurimmat sotkut alleen. Tosin minipossujen aitauksista täytyy tuolloin tehdä lumityöt, sillä pienet sorkat ei siedä pehmeää kylmää lunta. Sesongin ollessa kiireimmillään, aamuhommiin kuuluu myös talutusratsastusponin ja rekihevosen valjastus kiireistä työpäivää varten. Pihaan sytytetään tunnelmallinen tuli laavulle jossa asiakkaat voivat istuskella porontaljoilla ja paistaa makkaraa tai vaahtokarkkeja.

Kun jänkän ovet avautuvat asiakkaille, kotieläinpihalla on tarjolla aktiviteetteja perheen pienimmille; talutusratsastusta, rekiajeluita ja minimoottorikelkkailua. Lisäksi palveluihin kuuluvat ratsastustunnit, erilaiset maastoratsastusretket sekä rekiretket metsässä joen rannalla sijaitsevalle laavulle. Erityisesti ulkomaalaisille turisteille suunnattu Destination Lapland on suosittu retki, joka toteutetaan kahdesti viikossa. DL sisältää sekä ratsastus- että rekiretken, tunnelmallisen nuotiohetken laavulla ja ripauksen Lapin hiljaista eksotiikkaa. Maastoratsastusretket kestävät puolestatunnista kahteen tuntiin, ja vauhti riippuu asiakkaista. Taitavimpien ja kokeneimpien ratsastajien kanssa päästellään menemään lämminveristen, sirojen ja nopeiden hevosten kanssa, kun taas kokemattomammille varmajalkaiset ja liikkeissään tasaiset suomenhevoset, shiret ja tinker ovat varma valinta rauhalliselle käyntimaastolle.

Kotieläinpihalla työpäivän aikana hoidetaan jatkuvasti pihaa, eläimiä, tehdään illan ja seuraavan päivän ruuat valmiiksi ja siistitään tiloja. Maastoretkille valmistautuminen aloitetaan hyvissä ajoin, sillä jopa 11 hevosen varustus samalle retkelle vie yllättävän paljon aikaa. Toisinaan taas lähtöjä on sovittu tiukaksi aikatauluksi jonka noudattamattomuudesta syntyy ruuhkaa ja sähläystä. Ajoitus on kaiken a ja o, ja tärkeää että jokainen hoitaa hommansa kuten on sovittu. Myös retkiltä palaavien hevosten vastaanotto, huolto, varusteiden purku ja huolto vievät oman aikansa. Lämpimillä keleillä reippaan maastolenkin tehneet hevoset ovat hiestä märkiä ja vaativat huolellisen kuivauksen ennen pihattoon laskemista. 

Iltahommat tehdään ennen eläinpihan sulkeutumista. Iltapäivällä eläimet ovatkin asiakkaita ajatellen virkeimmillään, ruokaa ja vettä odotellessaan. Iltahommiin kuuluu siis eläinten ruokinta ja juottaminen, roskien vieminen ja paikkojen lukitseminen. Ripeällä porukalla hommat hoituu alle tunnissa, ripeä yksi ihminen hoitaa koko pihan iltapuuhat tunnissa. 

Eläimiä pihalla on lähemmäs parisataa, pelkkiä hevoseläimiä kolmisenkymmentä. Vaikka työmäärä saattaa kuulostaa vähältä, eläinten hoito on haasteellista ja tarkkaa, ruokinnasta eläinten käytöksen havainnointiin asti.   Kaikki eläimet eivät suinkaan ole paijaamiseen tottuneita lällylelluja, vaan niiden lähistöllä on kasvatettava silmät niin selkään kuin päälaellekkin. Aitauksia siivotessa, aitauksessa ollaan villieläimen kanssa jonka reviiriä on kunnioitettava. Ihminen on saattanut rakentaa aidan rajaamaan tilaa, mutta eläin on tehnyt siitä asuttamansa reviirin, jolle astuessaan ihminen menettää kaikki tittelinsä suuremman eläimen edessä. Kameli kun ei sille päälle sattuessaan välitä onko alla jakki vai ihminen kun riehaantuu, laamaisä huolehtii vasastaan kadehdittavalla antaumuksella ja puree tai sylkee isoa ja pientä ihmistä jos liian lähelle uskaltaa, ja orivarsat ovat nuoresta iästään huolimatta jo täysikokoisen hevosen mitoissa, enkä suosittele kokeilemaan poikien leikkien alle jäämistä.

Aikani Konijänkällä on täynnä muistoja, kokemuksia, sattumuksia, oppeja, karvoja, purua, paskaa, ratsastettuja kilometreja, ja yhden sijoiltaan menneen olkapään aiheuttamia hampaiden kiristyksiä, enkä vaihtaisi siitä hetkeäkään pois. Konijänkä on kuitenkin väärä paikka ihmiselle joka lähtee kausitöihin vain pitämään hauskaa, dokaamaan ja bilettämään, sillä oma ja muiden (lue: ASIAKKAIDEN) turvallisuus on omasta skarppiudesta ja huolellisuudesta kiinni. Joskus virheet voivat olla kohtalokkaitakin, mun aikanani kuitenkin kaikki karanneet eläimet saatiin kenellekkään vahinkoa aiheuttamatta takaisin aitauksiinsa. 

Rapsutuksia ja pusuja elämäni lämppärille, frediläisille, Dunilaiselle, lammaskaritsoille, ja kaikille ihanille lämpösille ja sulosille karvakavereille ja pikkuystäville. Oon sanoinkuvaamattoman kiitollinen tästä kokemuksesta, jota ei millään rahalla muualta olis saanut. Kasvoin henkisesti ainakin metrin verran, fyysisesti pienenin, ja varmasti yritän oppia kaikesta kokemastani vielä hyvän aikaa täällä etelässä. Jos saisin mahdollisuuden tehdä kaiken uudestaan, todennäköisesti tekisin. Hyvine ja huonoine päivineen. Kiitos!

Home sweet home.

Kotona taas. Ihana rauha ja tilaa ja siistiä! Pieniä asioita joita oppi arvostaan Lapin komennuksella.

Työt alko heti eilen, tässä iltavuoroon menoo odotellessa on hyvä nauttia mandariiniteestä Nipsu-mukista ja hengailla yöpaidassa ja villasukissa kunnes on ihan pakko alkaa pukeen työvaatteita päälle. Koiran kanssa on ehditty köllimään sohvalla peiton alla ja seuraava puuha oliskin pyykkikoneen täyttö ja ajastus että ukko pääsee laittaan puhtaat pyykit kuivuun kun tulee töistä. Ah, ihana arki!

Voisin ottaa jopa itteeni niskasta kiinni ja kirjottaa parit postaukset. Ilmeisesti blogin kävijämäärä sisältää muitakin kun ukon, ainakin tilastoista päätellen. Kiitos siitä teille!

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Tänään.

Viimenen työpäivä. Sen lisäks mä pääsen hakemaan mun mieheni lentokentältä.

Miniloman alkuun on muutama hassu tunti. Tiedossa laavuilta työkavereiden kanssa, Ylläksen huiputtamista gondolihissillä (I know, rankkaa :D), rekiajelua, moottorikelkkailua ja jääravintolaillallinen. Kaiken kruunaa saunallinen hotellihuone.

Mainitsinko että me ei olla oltu edes toisilla treffeillä ennen tätä ensimmäistä yhteistä lomaa?