Oi onnea.

Kaiken autoraivon jälkeen elämästä löytyy myös niitä onnen hippusia. Pääsen palaamaan töihin nopeammin kuin kuvittelin, fysioterapeutti antoi luvan joogaan ja hevosen selässä killumiseen, ukko on ihan tyhmä ja piski hurmaava. Päälle vielä kourallinen ihania läheisiä ihmisiä ja vaaleanpunainen hattarahöttöolotila on valmis. Rakastan elämääni kaikkine rosoineen.

Onnea on ystävän tuomat raparperin varret.

Onnea on lounaalta jääneet maissintähkän jämät.

Onnea on odottamaton tuliainen koska "oli ihan sun näköses. Tulit heti mieleen".

Uusi auto! (Ei, en muuten osaa enää ajaa manuaalivaihteisella autolla. Unohdan aina vaihtaa vaihdetta pienemmälle...)

Iltasella tehty kauppareissu ukon kanssa. Arki <3

Mutta sokerina pohjalla.

Musta tuli eilen illalla klo 19.45 pienen tsubulaisen täti.

Home sweet home.

200km öljyä sylkevällä autolla onnistuneesti takana! Kotona puoli kahden aikaan yöllä, ja ovella vastassa ukko ja piski. Ah onnea.

Ukko on suhtautunut mahtavasti mun erinäisiin reissuihin joita on kertynyt jo ihan kiitettävästi takataskuun. Toki säännöllisen epäsäännöllinen jatkuva kotoa poissaolo rasittaa parisuhdetta vaikka sitä kaikin tavoin yrittääkin vaalia. 

Reissuissa parasta on kotiinpaluu, tuttuun kainaloon kömpiminen ja hiljaa lähekkäin oleminen. Siinä yhdessä ollessa muistuu mieleen ne kaikki pienetkin syyt miksi toista rakastaa ja kuinka onnellinen sitä pieni ihminen voi ollakkaan.

Hampaiden kiristystä.

Mikä on parasta mitä voi tapahtua kun olet 200 kilometrin päässä kotoa?

Kauniisti sanottuna, perkele.

BMW, tuo uljaiden urojen maantielaiva, turautti öljyt pihalle kaupan pihalla. Huomenna piti lähteä kotiin. Asiaa ei auttanut järeä raivonälkä johon piti hakea helpotusta kauppareissun jälkeen läheisestä pizzeriasta, saati mies joka oli juuri sillä sekunnilla keskellä Vanajavettä lillumassa paatilla, toisin sanoen puhelinyhteyden ulottumattomissa. Onneksi on suku, ja puhelu kälylle hälyytti koko klaanin valmiuteen ja mies saatiin kiinni alle 10 minuutissa.

Olihan tässä puhettakin autojen vaihdosta, mutta kykenemättömänä kytkimen polkemiseen, kulkeminen automaattivaihteisella oli toteen tullut toive.

Huomiohuorausta.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla.

Uuu lisäsin blogin blogloviniin (kivittäkää jos taivutus häiritsee).
Seuratkoon hän joka omakseen kokee.

Karvoja ja kuolaa Västanfjärdissä.

Viime viikonloppu, ja tämä viikko vierähtävät hevosmaisissa tunnelmissa. Huonosti toimiva polvi ei ole esteenä rakkaudelle lajiin, vaikkakin henkikulta onkin edes jollain tavalla turvattu nappaamalla kaveri matkaan huolenpitäjäksi. 

Uljaat vahtikoirat.

Ponit iltapäivälenkillä.

Pienet pylleröiset.

Landella landetyyliin, mönkkärillä jätskikauppaan.

Onnistu toi pannari.

Päätin kokeilla sujuuko heppailu jo.

Sujuhan se!

Oli se sen arvosta.

Mistä tiedät olevasi landella?

Hermo lepää (paitsi sillon kun ponit jekkuilee) ja linnut laulaa. Aamuhommien jälkeen aamupala-auringonottohetki terassilla, ja pakastimesta jätski. Toki hetkittäistä tukaluutta kuvaan tuo jumppatuokiot joita pitää tehdä elvyttääkseni polven liikkuvuutta, ja liian heikot särkylääkkeet. Näistä pienistä takaiskuista huolimatta, kesä on kaunis saarella, ja mulle suotu upea mahdollisuus nauttia siitä.