Blogi on viettänyt hiljaiseloa reippaat puolivuotta.
Syksy kaikkine kouluun liittyvine pakotteineen, kolmen joukkueen valmentaminen ja työt vei aivan kaiken energian. Eikä siitä arjestakaan nyt mitään mullistavia olis edes ollut kertoa, kun pitkälti mentiin sen yhden ja saman syklin mukaan. Töihin valmentaan töihin kouluun töihin valmentaan töihin kouluun....
Vuodenvaihteessa päätin ryhdistäytyä, pienen lomareissun jälkeen karsin Tampereelle TSC rascalsiin, aikuisten b-joukkueeseen ja aloin harrastaa pitkästä aikaa tosissani kilpacheerleadingia. Motivaatio oli korkeella ja riemu uuden oppimisesta ja onnistumisesta huipuissaan. Ainoana vaivana älyttömät vatsakivut jotka kuvittelin johtuvan heikoista vatsalihaksista, ja muutenkin huonosta kunnosta kun treenistä palautuminen kävi voimille, ja lensipä oksennuskin kesken reenien. Joukkuekaverikin ihmetteli että mikä mussa on vikana kun kuitenkin suht hyvässä kunnossa olin (ainakin kuvittelin).
Helmikuun 9. päivä
No selvishän se syy.
Lopetin treenaamisen ja kas kummaa kun vatsakivut loppu. Toki otti päähän jättäytyä heti uudesta joukkueesta mammalomalle, mutta lapsen ollessa toivottu mutta lääkärien mukaan lääketieteellisesti mahdoton, en halunnut ottaa riskejä. Valinta oli siis selkeä.
Positiivisen testin tehdessäni oli raskaus niinkin pitkällä kuin viikolla 7. Viikosta 9 alkoi oksentaminen joka oli ympärivuorokautista, ja kesti viikolle 15, mikäli ihan oikein muistan. Hienoa aikaa. Todella hienoa. Jos en oksentanut, nukuin. Jos en nukkunut, oksensin. Heräsin yöllä oksentamaan. Aamulla raahauduin viimeisillä voimilla töihin, ja sinnittelin työpäivän toisinaan oksentaen, toisinaan nuokkuen, kävin vetämässä reenit uudelle joukkueelle jonka ohjaksiin hyppäsin, ja kotiin nukkumaan.
Alkuraskaus on upeaa aikaa. Toisinaan oli lähellä etten sähähtänyt päin näköä niille jotka hehkutti raskausaikaa ja ah sitä energiaa jota heillä oli! Itse peiliin katsoessa tuntui että sieltä tuijotti takaisin joku joka oli nääntymiskuoleman ja sosiaalisen itsemurhan välillä.
Onneksi elämä alkoi helpottamaan väsymyksen ja pahoinvoinnin laannuttua, olen siis onnekas eikä pahoinvointini ole kestänyt läpi raskauden, kuten viime vuonna toisella perheessämme odottaneella äidillä. Tosin henkisesti valmistauduin tähänkin vaihtoehtoon :D
Raskausviikko 22
Nyt elellään viikolla 25, ja raskausaika ON hienoa. Tokikaan en ole riesoilta välttynyt, muun muassa symfolyeoosi joka vie kävelykyvyn, on ollut mielenkiintoinen tuttavuus. Mutta kaveri pömpässä on liikkuvainen, energinen, sosiaalinen tapaus joka ilahduttaa tulevan äidin ja isän elämää jo nyt enemmän kuin arvata saattaa.
Onkin enemmän kuin otollinen aika elvytellä blogi eloon, joten stick with me ok?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti