Mitä Mymmlan lukee?

Oon monta vuotta lukenut blogeja. Muodista, sisustuksesta, elämäntyyleistä, milloin mistäkin. Ajan kuluessa ja oman maun muuttuessa (vai vakiintuessa?) blogivalikoima on laajentunut ja supistunut, mutta haluan nyt esitellä teille pari joita seuraan säännöllisen epäsäännöllisesti.

Parolan asema

Parolan asema kertoo nimensä mukaisesti Parolan vanhan rautatieaseman muutoksesta yhteiskunnan kulmakivestä uusien omistajiensa idylliseksi kodiksi. Mielettömän luovia ja kekseliäitä ratkaisuja, vanhaa ja modernia sopivassa suhteessa toteuttavaa sisustusta. Bloginpitäjän innovatiivisuus on noteerattu suuremmaltikin, häneltä on julkaistu kaksi sisustuskirjaa (jotka ovat edelleen lukulistalla käsiin asti ehtimättä), blogi on valittu Gloria-lehden vuoden 2012 parhaaksi sisustusblogiksi, asemalta on kuvattu Blogistaniaan jakso ja blogia julkaistaan sekä suomeksi että englanniksi. Vaikka ihan yksyhteen ei sisustusmakumme mene, on blogi äärettömän inspiroiva ja opettavainen, tälläiselle vasen käsi kyynärpäätä myöten keskellä oikeaa kämmentä-sisustajalle.

Pastanjauhantaa

Kahta reseptiä ehtinyt kokeilemaan, kun aika on mennyt lähinnä kuolatessa, miten joku osaa? Blogi on ollut pystyssä 8 vuotta, ja minä löysin sen vasta hiljattain. Herkullisia, haastavia reseptejä jotka pakottavat poistumaan omalta mukavuusalueeltaan. Tai ainakaan mulle ei ole tullut mieleen tunkea mihinkään ruokaan neljää valkosipulin kynttä ja hunajaa samalle pannulle. Tai sitten mä olen vaan suppea Saarioisten äitien ruokkima uusavuton. Sekä minä että mies hurahdettiin jauhantaan, ja tämän päivän Pollo Limoncello sai molemmilta 10 tähteä ja papukaijamerkin. Selailua helpottaa kategoriat jakava linkitys; blogin yläreunasta löytyy linkit niin pikkupurtavalle, kalaruuille kuin juomillekkin. Tämän parissa varmasti vierähtää ilta jos toinenkin.

Stella Harasek

Stella Harasek karkasi Olivialta omille teilleen, ja kirjoitti loppuun huippusuositun bloginsa Paras aika vuodesta. Tuota blogia hän piti monta vuotta, käsitellen rocknäkökulmasta muotia, sisustusta, musiikkia, elämää, ystäviään, mäyräkoiria, iloja ja suruja. Henkilökohtaisesti olen iloinen tästä suunnanmuutoksesta ja päätöksestä lähteä omalle polulle, sillä loppumetreillä Paras aika vuodesta ei enää säväyttänyt. Uuden blogin myötä on ihana huomata kuinka bloggaaja on saanut uutta potkua blogiinsa. Stellalla on viehättävä tapa kirjoittaa, se mukaansa tempaava ja kevyt. Pienenä lisänä mainittakoon valoisa hymy, surffitukka ja inspiraatiopuuskia aiheuttava maku niin pukeutumisen kuin sisustamisen suhteen. Harkitsinpa hetken mäyräkoirankin hankintaa, kunnes tulin järkiini. Tosin se täydellinen villaneule syksyn kylmyyttä torjumaan on edelleen löytämättä... Metsästys jatkunee tänä syksynä!


Tässä pari tutustumisen arvoista, toivottavasti nautitte yhtä paljon kuin minä!

Haastetta

Ihanainen Mommy Butterfly halusi rikkoa blogihiljaisuuden haastamalla Mymmelin. Alunperin haaste on ollut hääaiheinen, mutta matkanvarrella muokkaantunut. Vastataanpa siis haasteeseen...


Haastetun bloggaajan tulee:

• kertoa 11 asiaa itsestään
• vastata haastajan kysymyksiin
• keksiä erinäinen määrä uusia kysymyksiä seuraaville
• haastaa muutama blogaaja

Eli minä:

1. Pidän sopivasta kiireen tunteesta ja tykkään olla monessa mukana. Valitettavasti toisinaan se innostus vaan lopahtaa heti alkuunsa.
2. Vaan siitäpä mistä innostun tosissani, olen intohimoisen hullaantunut ja haluan tietää aiheesta kaiken, osata kaiken ja lähes elää ja hengittää tätä aihetta.
3. En ole koskaan pitänyt itseäni kodinhengettärenä tai emäntänä, vaan juuri eilenpä totesin sisäisen pikkuvaimoni hiljalleen nostavan päätään hyllyjen ja peilien päätyessä seinälle, ja lihapullataikinan pyöriessä kätösissä.
4. Musta on pikkuhiljaa muodostunut myös ruuanlaiton suuri ystävä. Tosin tämä kaikki tapahtuu pienestä inspiraatiosta, mikäli kaapeista löytyy kaikki tarvittavat ainesosat. Eilen esitin toiveen Gordon Ramsayn Kokkauksen taito-kirjasta (ultimate cookery course - 100 recipes to stake your life on), josta toivottavasti oppis muutakin kun merimiehisen kielenkäytön keittiössä...
5. Haluaisin kovasti kovasti ihania lyhtyjä ja tuikkuja joka paikkaan sisällä ja ulkona.
6. Herätyskelloa ei voi torkuttaa liian montaa kertaa. Ennen kuin on myöhässä.
7. Ostin muutama viikko sitten kauan kaipaamani harrikan <3 Onnistuin kaatamaan sen ensimmäisen viikon jälkeen niin että siitä katkesi jarrukahva... Eipä tuo mitään, löysin jo mageet nyrkkirautakahvat tilalle :D
8. Valmennan tänä syksynä kolmea joukkuetta, sen lisäksi että käyn koulussa ja töissä. Viikonloppusin vähän väsyttää.
9. Pieni osa minusta kaipaa Äkäslompoloon niin sanoinkuvaamattoman paljon.
10. Unohdin tossa ylempänä mainita että oon ihan satasella Gordon Ramsay-fani. Mitä tahansa se telkkarissa tekeekään, se on maailman parasta viihdettä.
11. Haluaisin kotiin käyttöastiastoksi Muumi Muutto-sarjan. Ne vaan on niin suloset. Veikkaan vaan että meillä ei aikuiset ihmiset suostuis syömään muumilautasilta. Noin niinku jatkuvasti.

Saamani kysymykset: 

• Aurinkoloma etelään vai mökille järvenrantaan? Onpa vaikea. Ikuisena auringonpalvojana valitsen kuitenkin aurinkoloman etelään.
• Puklut rinnuksilla vai kakkaa sormuksen alla? Puklut rinnuksilla, ehdottomasti.
• Hikilenkki vai leffailta? ...Supervalmentajan on nyt pakko myöntää että leffailta!
• Jos saisit ylimääräisen tunnin vuorokauteen, mihin sen sijoittaisit ja mitä sillä tekisit? Näkisin kummilapsia enemmän. Toista kummipoikaani en ole nähnyt sitten heinäkuun?
• Mikä saa sinut suuttumaan? Välinpitämättömyys, vastuttomuus, kaksinaamaisuus, ehdottomuus ja valehtelu.
• Mistä pidät eniten itsessäsi? Luovuus, innostuneisuus, hyväsydämisyys, ja sopeutuvaisuus.

Kysymykseni eteenpäin:

• Miten syksy sinussa ilmenee?
• Pikareissu kauppaan vai leivontamaratoni?
• Milloin ihminen on mielestäsi aikuinen?
• Kuinka kauan on "vielä vähän aikaa"?
• Meneekö päivä pilalle jos aamulla on maito loppu?
• Jos saisit kutsun Linnan juhliin, menisitkö? Miksi/miksi et?
• Mikä on mielestäsi "laaatuaikaa"?

Ja haastan mukaan Vapaalla mielellä, sekä Elämää retuperällä.

Oi onnea.

Kaiken autoraivon jälkeen elämästä löytyy myös niitä onnen hippusia. Pääsen palaamaan töihin nopeammin kuin kuvittelin, fysioterapeutti antoi luvan joogaan ja hevosen selässä killumiseen, ukko on ihan tyhmä ja piski hurmaava. Päälle vielä kourallinen ihania läheisiä ihmisiä ja vaaleanpunainen hattarahöttöolotila on valmis. Rakastan elämääni kaikkine rosoineen.

Onnea on ystävän tuomat raparperin varret.

Onnea on lounaalta jääneet maissintähkän jämät.

Onnea on odottamaton tuliainen koska "oli ihan sun näköses. Tulit heti mieleen".

Uusi auto! (Ei, en muuten osaa enää ajaa manuaalivaihteisella autolla. Unohdan aina vaihtaa vaihdetta pienemmälle...)

Iltasella tehty kauppareissu ukon kanssa. Arki <3

Mutta sokerina pohjalla.

Musta tuli eilen illalla klo 19.45 pienen tsubulaisen täti.

Home sweet home.

200km öljyä sylkevällä autolla onnistuneesti takana! Kotona puoli kahden aikaan yöllä, ja ovella vastassa ukko ja piski. Ah onnea.

Ukko on suhtautunut mahtavasti mun erinäisiin reissuihin joita on kertynyt jo ihan kiitettävästi takataskuun. Toki säännöllisen epäsäännöllinen jatkuva kotoa poissaolo rasittaa parisuhdetta vaikka sitä kaikin tavoin yrittääkin vaalia. 

Reissuissa parasta on kotiinpaluu, tuttuun kainaloon kömpiminen ja hiljaa lähekkäin oleminen. Siinä yhdessä ollessa muistuu mieleen ne kaikki pienetkin syyt miksi toista rakastaa ja kuinka onnellinen sitä pieni ihminen voi ollakkaan.

Hampaiden kiristystä.

Mikä on parasta mitä voi tapahtua kun olet 200 kilometrin päässä kotoa?

Kauniisti sanottuna, perkele.

BMW, tuo uljaiden urojen maantielaiva, turautti öljyt pihalle kaupan pihalla. Huomenna piti lähteä kotiin. Asiaa ei auttanut järeä raivonälkä johon piti hakea helpotusta kauppareissun jälkeen läheisestä pizzeriasta, saati mies joka oli juuri sillä sekunnilla keskellä Vanajavettä lillumassa paatilla, toisin sanoen puhelinyhteyden ulottumattomissa. Onneksi on suku, ja puhelu kälylle hälyytti koko klaanin valmiuteen ja mies saatiin kiinni alle 10 minuutissa.

Olihan tässä puhettakin autojen vaihdosta, mutta kykenemättömänä kytkimen polkemiseen, kulkeminen automaattivaihteisella oli toteen tullut toive.

Huomiohuorausta.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla.

Uuu lisäsin blogin blogloviniin (kivittäkää jos taivutus häiritsee).
Seuratkoon hän joka omakseen kokee.

Karvoja ja kuolaa Västanfjärdissä.

Viime viikonloppu, ja tämä viikko vierähtävät hevosmaisissa tunnelmissa. Huonosti toimiva polvi ei ole esteenä rakkaudelle lajiin, vaikkakin henkikulta onkin edes jollain tavalla turvattu nappaamalla kaveri matkaan huolenpitäjäksi. 

Uljaat vahtikoirat.

Ponit iltapäivälenkillä.

Pienet pylleröiset.

Landella landetyyliin, mönkkärillä jätskikauppaan.

Onnistu toi pannari.

Päätin kokeilla sujuuko heppailu jo.

Sujuhan se!

Oli se sen arvosta.

Mistä tiedät olevasi landella?

Hermo lepää (paitsi sillon kun ponit jekkuilee) ja linnut laulaa. Aamuhommien jälkeen aamupala-auringonottohetki terassilla, ja pakastimesta jätski. Toki hetkittäistä tukaluutta kuvaan tuo jumppatuokiot joita pitää tehdä elvyttääkseni polven liikkuvuutta, ja liian heikot särkylääkkeet. Näistä pienistä takaiskuista huolimatta, kesä on kaunis saarella, ja mulle suotu upea mahdollisuus nauttia siitä.