Tämän päivän hyvänmielen-aiheuttajat.

Syntymäpäivälahjaksi saatu, ukon tekemä peili. Vanha ikkunan poka, johon porasi koukut koruille, ja askarteli köysirinkulan (jolle en tiedä varsinaista nimitystä, saati käyttöä, mutta ihana se on).
Totaalinen yllätys ja paras syntymäpäivälahja!

Jo kauan paikkaansa odottanut hylly päätyi viimein seinään, ja sain osan arvokkaimmista keräilymukeistani keittiön kaapeista esille. Loput odottavat seuraavaa hyllyä visusti kaapissa, ja kaupassa tarjolla olevat mukit on meidän taloudessa käyttömukeja. Ne jos hajoaa niin ainakin saa vielä kaupan hintaan hankittua uuden...

Lokakuisen illan auringonlasku.

Melkein vetää vertoja Balin auringonlaskuihin.












Viimeisimpänä, liityin tänään Facebookissa Edes yhtenä päivänä maailman tärkein-ryhmään. Ryhmän on perustanut 16-vuotias tyttö, erään äidin tempauksen inspiroimana. Ryhmän tarkoitus on tehdä hyvää, aiheuttaa hyvää mieltä ja saada autettavat saamaan itsensä tuntemaan tärkeiksi, välitetyiksi ja erikoisiksi, koska he ovat juuri oma ihana itsensä. Ryhmä on perustettu viikonloppuna, ja sillä on jo yli 15000 jäsentä, valmiina auttamaan, tai avuntarpeessa. Jopa Jethro Rostedt on noteerannut ryhmän, ja lähtenyt omalla tavallaan toimimaan. Aivan mahtava ja kauaskantoinen ajatus. Hyvä Äiti, joka sait tämän kaiken liikkeelle!

Keskiyön sydänkohtaukset

Tämä pieni päiväunia vetelevä pallopää aiheutti toissa yönä sydänkohtauksen kanssa-asujilleen. Päästin Pojun takapihalle iltapissalle, (mikä meillä tarkottaa sitä että tunti-pari iltaruuan jälkeen käy tekemässä isot ja pienet hädät takapihalla, ja tulee sitten raapimaan terassin ovea että päästäkää ny hyvät ihmiset hänet sisälle mikäli ei ole ehditty huutelemaan. Tämä toimenpide kestää 5-10 minuuttia.) ja kun menin huutelemaan kaveria, ei näy eikä kuulu. Huutelin ja viheltelin lisää takapihalla, ei tulosta. Menin etupihalle huutelemaan, josko olis tapansa mukaan ehtinyt tallirakennuksiin tutkimaan entistä maatilaelämää, vaan ei koiraa näy. Nyt alkoi jo oikeasti huolestuttamaan, sillä Poju pysyy normaalisti omassa pihassa, etenkin kun on pimeää ja kylmää, sillä kaveri tahtoo hyvin pian takaisin lämpöseen viltille köllimään.

KarkuriPoju päiväunilla.

Tässä vaiheessa ukkokin kaivo ittensä sängystä ylös ja molemmat paineli pihalle taskulamppujen kanssa. Huudeltiin, vihelleltiin, kierrettiin tonttia ja mettää ja metässä kulkeva pururata ja läheinen asuinalue. Ei näy. Soitin paikalliseen eläinhoitolaan jonne löytöeläimet toimitetaan ja annoin tuntomerkit toiveena että joku yksinäinen lenkkeilijä olisi osunut kohdalle ja napannut mukaansa tarkoituksena toimittaa heille. Tietenkin todennäköisimpänä pidin koiran joutuneen jonkun metsäneläimen suihin (vaikka tällä seudulla tuskin ihan kovasti niitä on, ottaen huomioon kolme uutta asuinaluetta jotka viime vuosien aikana on näille leveyksille pystytetty), tai koiran satuttaneen ittensä mettässä tai pudonneen viimeisen kerran kiveltä tai muuta yhtä positiivista. Puoli tuntia koiraa haettuani tuloksetta, palasin pihaan kiertämään vielä kerran terassin aluset ja muut normaalit piilot, mutta ei jälkeäkään. Ukko oli lähtenyt autolla ettimään, ja palasikin pihaan vähän jälkeeni. Avasi matkustajan puolen oven ja sielä etupenkillä omalla paikallaan istui reipas ja iloinen Poju.

Koira oli viereisen asuinalueen toisella laidalla jolkotellut vastaan suunta kohti kotia. Ukko kertoi että pihassa on parina päivänä pyörinyt tuntematon kissa, jonka perään Poju ilmeisesti on lähtenyt. Sisälle kun päästiin pyöri koira iloisena ja onnellisena tajuamatta yhtään minkä takia emännän naama on itkusta punainen ja nenä valuu räkää, ja odotti saavansa namia. Minä pyyhin räkää poskelta, haukuin paskapääksi ja komensin omaan sänkyynsä nukkumaan, missä köllikin koko yön omalla paikallaan emännän vieressä. Onneksi onneksi onneksi oli jo niin myöhäinen ajankohta että autoliikennettä asuinalueella ei siihen aikaan enää ole, tai ylipäänsä tällä suunnalla. Säikähdin sanoin kuvaamattoman paljon, Poju on lähes 7 vuotta ollut ystävä ja kumppani ja äärettömän tärkeä asia elämässäni, ja pelkäsin että yhteinen taival katkeaa aivan liian aikaisin. Onneksi tällä kertaa loppu hyvin kaikki hyvin, ja mikäli se minusta on kiini, toista kertaa ei tule.

Mitä Mymmlan lukee?

Oon monta vuotta lukenut blogeja. Muodista, sisustuksesta, elämäntyyleistä, milloin mistäkin. Ajan kuluessa ja oman maun muuttuessa (vai vakiintuessa?) blogivalikoima on laajentunut ja supistunut, mutta haluan nyt esitellä teille pari joita seuraan säännöllisen epäsäännöllisesti.

Parolan asema

Parolan asema kertoo nimensä mukaisesti Parolan vanhan rautatieaseman muutoksesta yhteiskunnan kulmakivestä uusien omistajiensa idylliseksi kodiksi. Mielettömän luovia ja kekseliäitä ratkaisuja, vanhaa ja modernia sopivassa suhteessa toteuttavaa sisustusta. Bloginpitäjän innovatiivisuus on noteerattu suuremmaltikin, häneltä on julkaistu kaksi sisustuskirjaa (jotka ovat edelleen lukulistalla käsiin asti ehtimättä), blogi on valittu Gloria-lehden vuoden 2012 parhaaksi sisustusblogiksi, asemalta on kuvattu Blogistaniaan jakso ja blogia julkaistaan sekä suomeksi että englanniksi. Vaikka ihan yksyhteen ei sisustusmakumme mene, on blogi äärettömän inspiroiva ja opettavainen, tälläiselle vasen käsi kyynärpäätä myöten keskellä oikeaa kämmentä-sisustajalle.

Pastanjauhantaa

Kahta reseptiä ehtinyt kokeilemaan, kun aika on mennyt lähinnä kuolatessa, miten joku osaa? Blogi on ollut pystyssä 8 vuotta, ja minä löysin sen vasta hiljattain. Herkullisia, haastavia reseptejä jotka pakottavat poistumaan omalta mukavuusalueeltaan. Tai ainakaan mulle ei ole tullut mieleen tunkea mihinkään ruokaan neljää valkosipulin kynttä ja hunajaa samalle pannulle. Tai sitten mä olen vaan suppea Saarioisten äitien ruokkima uusavuton. Sekä minä että mies hurahdettiin jauhantaan, ja tämän päivän Pollo Limoncello sai molemmilta 10 tähteä ja papukaijamerkin. Selailua helpottaa kategoriat jakava linkitys; blogin yläreunasta löytyy linkit niin pikkupurtavalle, kalaruuille kuin juomillekkin. Tämän parissa varmasti vierähtää ilta jos toinenkin.

Stella Harasek

Stella Harasek karkasi Olivialta omille teilleen, ja kirjoitti loppuun huippusuositun bloginsa Paras aika vuodesta. Tuota blogia hän piti monta vuotta, käsitellen rocknäkökulmasta muotia, sisustusta, musiikkia, elämää, ystäviään, mäyräkoiria, iloja ja suruja. Henkilökohtaisesti olen iloinen tästä suunnanmuutoksesta ja päätöksestä lähteä omalle polulle, sillä loppumetreillä Paras aika vuodesta ei enää säväyttänyt. Uuden blogin myötä on ihana huomata kuinka bloggaaja on saanut uutta potkua blogiinsa. Stellalla on viehättävä tapa kirjoittaa, se mukaansa tempaava ja kevyt. Pienenä lisänä mainittakoon valoisa hymy, surffitukka ja inspiraatiopuuskia aiheuttava maku niin pukeutumisen kuin sisustamisen suhteen. Harkitsinpa hetken mäyräkoirankin hankintaa, kunnes tulin järkiini. Tosin se täydellinen villaneule syksyn kylmyyttä torjumaan on edelleen löytämättä... Metsästys jatkunee tänä syksynä!


Tässä pari tutustumisen arvoista, toivottavasti nautitte yhtä paljon kuin minä!

Haastetta

Ihanainen Mommy Butterfly halusi rikkoa blogihiljaisuuden haastamalla Mymmelin. Alunperin haaste on ollut hääaiheinen, mutta matkanvarrella muokkaantunut. Vastataanpa siis haasteeseen...


Haastetun bloggaajan tulee:

• kertoa 11 asiaa itsestään
• vastata haastajan kysymyksiin
• keksiä erinäinen määrä uusia kysymyksiä seuraaville
• haastaa muutama blogaaja

Eli minä:

1. Pidän sopivasta kiireen tunteesta ja tykkään olla monessa mukana. Valitettavasti toisinaan se innostus vaan lopahtaa heti alkuunsa.
2. Vaan siitäpä mistä innostun tosissani, olen intohimoisen hullaantunut ja haluan tietää aiheesta kaiken, osata kaiken ja lähes elää ja hengittää tätä aihetta.
3. En ole koskaan pitänyt itseäni kodinhengettärenä tai emäntänä, vaan juuri eilenpä totesin sisäisen pikkuvaimoni hiljalleen nostavan päätään hyllyjen ja peilien päätyessä seinälle, ja lihapullataikinan pyöriessä kätösissä.
4. Musta on pikkuhiljaa muodostunut myös ruuanlaiton suuri ystävä. Tosin tämä kaikki tapahtuu pienestä inspiraatiosta, mikäli kaapeista löytyy kaikki tarvittavat ainesosat. Eilen esitin toiveen Gordon Ramsayn Kokkauksen taito-kirjasta (ultimate cookery course - 100 recipes to stake your life on), josta toivottavasti oppis muutakin kun merimiehisen kielenkäytön keittiössä...
5. Haluaisin kovasti kovasti ihania lyhtyjä ja tuikkuja joka paikkaan sisällä ja ulkona.
6. Herätyskelloa ei voi torkuttaa liian montaa kertaa. Ennen kuin on myöhässä.
7. Ostin muutama viikko sitten kauan kaipaamani harrikan <3 Onnistuin kaatamaan sen ensimmäisen viikon jälkeen niin että siitä katkesi jarrukahva... Eipä tuo mitään, löysin jo mageet nyrkkirautakahvat tilalle :D
8. Valmennan tänä syksynä kolmea joukkuetta, sen lisäksi että käyn koulussa ja töissä. Viikonloppusin vähän väsyttää.
9. Pieni osa minusta kaipaa Äkäslompoloon niin sanoinkuvaamattoman paljon.
10. Unohdin tossa ylempänä mainita että oon ihan satasella Gordon Ramsay-fani. Mitä tahansa se telkkarissa tekeekään, se on maailman parasta viihdettä.
11. Haluaisin kotiin käyttöastiastoksi Muumi Muutto-sarjan. Ne vaan on niin suloset. Veikkaan vaan että meillä ei aikuiset ihmiset suostuis syömään muumilautasilta. Noin niinku jatkuvasti.

Saamani kysymykset: 

• Aurinkoloma etelään vai mökille järvenrantaan? Onpa vaikea. Ikuisena auringonpalvojana valitsen kuitenkin aurinkoloman etelään.
• Puklut rinnuksilla vai kakkaa sormuksen alla? Puklut rinnuksilla, ehdottomasti.
• Hikilenkki vai leffailta? ...Supervalmentajan on nyt pakko myöntää että leffailta!
• Jos saisit ylimääräisen tunnin vuorokauteen, mihin sen sijoittaisit ja mitä sillä tekisit? Näkisin kummilapsia enemmän. Toista kummipoikaani en ole nähnyt sitten heinäkuun?
• Mikä saa sinut suuttumaan? Välinpitämättömyys, vastuttomuus, kaksinaamaisuus, ehdottomuus ja valehtelu.
• Mistä pidät eniten itsessäsi? Luovuus, innostuneisuus, hyväsydämisyys, ja sopeutuvaisuus.

Kysymykseni eteenpäin:

• Miten syksy sinussa ilmenee?
• Pikareissu kauppaan vai leivontamaratoni?
• Milloin ihminen on mielestäsi aikuinen?
• Kuinka kauan on "vielä vähän aikaa"?
• Meneekö päivä pilalle jos aamulla on maito loppu?
• Jos saisit kutsun Linnan juhliin, menisitkö? Miksi/miksi et?
• Mikä on mielestäsi "laaatuaikaa"?

Ja haastan mukaan Vapaalla mielellä, sekä Elämää retuperällä.

Oi onnea.

Kaiken autoraivon jälkeen elämästä löytyy myös niitä onnen hippusia. Pääsen palaamaan töihin nopeammin kuin kuvittelin, fysioterapeutti antoi luvan joogaan ja hevosen selässä killumiseen, ukko on ihan tyhmä ja piski hurmaava. Päälle vielä kourallinen ihania läheisiä ihmisiä ja vaaleanpunainen hattarahöttöolotila on valmis. Rakastan elämääni kaikkine rosoineen.

Onnea on ystävän tuomat raparperin varret.

Onnea on lounaalta jääneet maissintähkän jämät.

Onnea on odottamaton tuliainen koska "oli ihan sun näköses. Tulit heti mieleen".

Uusi auto! (Ei, en muuten osaa enää ajaa manuaalivaihteisella autolla. Unohdan aina vaihtaa vaihdetta pienemmälle...)

Iltasella tehty kauppareissu ukon kanssa. Arki <3

Mutta sokerina pohjalla.

Musta tuli eilen illalla klo 19.45 pienen tsubulaisen täti.

Home sweet home.

200km öljyä sylkevällä autolla onnistuneesti takana! Kotona puoli kahden aikaan yöllä, ja ovella vastassa ukko ja piski. Ah onnea.

Ukko on suhtautunut mahtavasti mun erinäisiin reissuihin joita on kertynyt jo ihan kiitettävästi takataskuun. Toki säännöllisen epäsäännöllinen jatkuva kotoa poissaolo rasittaa parisuhdetta vaikka sitä kaikin tavoin yrittääkin vaalia. 

Reissuissa parasta on kotiinpaluu, tuttuun kainaloon kömpiminen ja hiljaa lähekkäin oleminen. Siinä yhdessä ollessa muistuu mieleen ne kaikki pienetkin syyt miksi toista rakastaa ja kuinka onnellinen sitä pieni ihminen voi ollakkaan.

Hampaiden kiristystä.

Mikä on parasta mitä voi tapahtua kun olet 200 kilometrin päässä kotoa?

Kauniisti sanottuna, perkele.

BMW, tuo uljaiden urojen maantielaiva, turautti öljyt pihalle kaupan pihalla. Huomenna piti lähteä kotiin. Asiaa ei auttanut järeä raivonälkä johon piti hakea helpotusta kauppareissun jälkeen läheisestä pizzeriasta, saati mies joka oli juuri sillä sekunnilla keskellä Vanajavettä lillumassa paatilla, toisin sanoen puhelinyhteyden ulottumattomissa. Onneksi on suku, ja puhelu kälylle hälyytti koko klaanin valmiuteen ja mies saatiin kiinni alle 10 minuutissa.

Olihan tässä puhettakin autojen vaihdosta, mutta kykenemättömänä kytkimen polkemiseen, kulkeminen automaattivaihteisella oli toteen tullut toive.